MASENNUSKAAPISSA

Kehoahdistus tuntuu valitettavasti kuuluvan nykyään erottamattomasti kesääni. Tuntuu ettei siltä voi tähän vuodenaikaan mitenkään välttyä.

Se alkaa jo keväällä kun ensimmäiset innokkaimmat alkavat ympärilläni hypettää suunnitelmiaan päästä rantakuntoon. Se pahenee jokaisen jaetun laihdutusvinkin, jokaisen omaa painoa ja kehoa kauhistelevan kommentin, jokaisen ääneen lasketun kalorin, jokaisen edistyksestä kertovan salipäivityksen ja selfien myötä. Ja jossain vaiheessa kehoahdistus väistämättä saavuttaa katkeamispisteensä ja itseinho maksimiarvonsa.

Tänään, aivan yhtäkkiä, tuo katkeamispiste saavutettiin jälleen.

On vaikea estää aivojaan lähtemästä mukaan vertailuun. Etenkään kun taustalla on syömishäiriö ja BDD.

On vaikea yrittää hyväksyä kehoaan samalla, kun lähes ympäri vuoden ympärillä velloo painonpudotus ja kunnonkohotushype, joka ihannoi lähes poikkeuksetta vahvasti sukupuolittuneita, hoikkia, timmejä kehoja.

On vielä vaikeampaa hyväksyä oma kehonsa, kun kehoahdistusta aiheuttavat yhteiskunnan ja kulttuurin kauneusihanteiden lisäksi myös oman kehon ja sukupuolisuuden ristiriidoista kumpuava kehodysforia. Kun tuntuu ettei oma keho sovi mihinkään muottiin eikä se ole hyvä millään lailla.

Yritän pysyä kehopositiivisena ja hyväksyä kehoni sellaisena kuin se on, mutta muunsukupuolisena, syömishäiriöstä ja BDD:stä kärsivänä se ei todellakaan ole helppoa. Tuntuu niin turhauttavalta, kun pystyy olemaan kehopositiivinen ja hyväksyvä muita ihmisiä kohtaan, mutta ei omaa itseään ja omaa kehoaan kohtaan.

Voi olla että Pride jää sittenkin väliin, vaikka siellä voisikin ehkä kohdata myös enemmän omanlaisiaan kehoja omaavia ihmisiä. Ei vaan tee mieli tällä hetkellä lähteä juuri ulos muiden nähtäville missään vaatteissa.

Tagit: ahdistus, BDD, dysforia, eristäytyminen, feminismi, häpeä, huono päivä, hype, intersektionaalisuus, kauneusihanteet, kehoahdistus, kehopositiivisuus, kesä, mielenterveysongelmat, muunsukupuolisuus, muut ihmiset, Pride, QUILTBAG, selviytymiskeinot, sosiaalinen media, sosiaalisten tilanteiden pelko, sukupuolivähemmistöt, syömishäiriö, syrjivät rakenteet, syyllisyys, turhautuminen, ulkonäköpaineet, ulkopuolisuus, vastoinkäymiset, yhteiskunta.

Näin Priden alla tuntuu olevan taas ilmassa hieman sheimausta kaapissa oloa ja siellä majailevia otuksia kohtaan. Moni kokee painetta tulla kaapista voidakseen olla osa yhteisöä, tai tuntee painetta osoittaa olevansa oikealla tapaa sinut itsensä kanssa.

Muistutetaanpa siis jälleen että on myös täysin OK olla kaapissa.

Olipa kyseessä sitten seksuaalinen suuntautuminen, sukupuolisuus, mielenterveysongelmat, fyysinen vamma/sairaus, tai jotain aivan muuta.

On myös OK poistua kaapista, jos tai kun itse haluaa ja siihen pystyy. Sekin on OK.

Muistetaan, että kaapissa olo ei ole kaikille mikään valinta. Joskus se on välttämättömyys. Selviytymiskeino. Eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä häpeän kanssa. Eikä se tarkoita, ettei kaapissa olija voisi hyväksyä itseään tai muita kaltaisiaan.

Joskus kaappi on piilopaikka muilta ihmisiltä ja yhteiskunnalta.

Mutta joskus, usein samalla, se on myös turvapaikka. Vaikka kaapissa olo ei olekaan aina helppoa.

Muistetaan kuitenkin, että myös kaapissa olijat ovat aivan yhtä valideja kuin kaapista ulos tulleet.

Ulos tuleminen ei ole se ainoa oikea vaihtoehto tai tapa käsitellä asioita. Kaikille se ei ole aina edes mahdollista.

Ethän siis sheimaa meitä kaappiotuksia tai pakota meitä ulos ennen kuin olemme siihen valmiita tai vasten tahtoamme. Kiitos (´ ^ `。) ♡

Toivon että mahdollisimman moni etenkin näin Priden alla ulostulosta paineita ottava ja asian kanssa painiva kaappiotus näkisi tämän. Koska on helppo unohtaa että ei ole vain yhtä oikeaa tapaa kuulua seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, tai olla fyysisesti/psyykkisesti sairas. Että ei ole pakko tulla kaapista jos ei halua tai pysty. Että on OK olla kaapissa. Että ei ole sen huonompi ihminen vaikka on kaapissa.

Tätä postausta saa siis jakaa! Kaappi =/= häpeä, mutta sharing = caring (´ ^ `。) ♡

Tagit: aromanttisuus, aseksuaalisuus, häpeä, itsensä hyväksyminen, kaapissa, kaapista ulos, masennus, masennuskaappi, mielenterveys, mielenterveysongelmat, muistutus, muunsukupuolisuus, muut ihmiset, paineet, Pride, queer, QUILTBAG, seksuaalivähemmistöt, sorto, stereotypiat, sukupuolivähemmistöt, syrjintä, tuen puute, turvallisuus, vähemmistöt, vertaistuki, voimavarat, yhteiskunta, yksinäisyys.

Anonyymin sarjakuvabloggaajan ja tuplakaappiotuksen elämä on välillä melko ankeaa.

Kaikkein pahinta on kun ei ole minkäänlaista tukiverkkoa johon turvautua.

 Tein jokin aika sitten anonyymin profiilin facebookiin. Halusin liittyä sarjakuvablogaajien ryhmään ja päästä tutustumaan muihin. Facebook kuitenkin poisti eilen profiilini eli en enää pysty osallistumaan keskusteluihin ryhmässä tai jakamaan postauksiani sinne. Laitonhan tuollainen anonyymi profiili oli mutta olin tarpeeksi yksinäinen ja epätoivoinen kokeilemaan jotta pääsisin jotenkin osaksi yhteisöä. Kiitos ryhmälle ja sen jäsenille siitä ajasta jonka siellä sain viettää (´ ^ `。) ♡

Jos joku haluaa niin postauksiani saa ehdottomasti jakaa kyseiseen ryhmään. En pysty keskustelemaan ryhmässä mutta kommentit tänne blogiin ovat aina tervetulleita!

Tagit: anonyymiys, aseksuaalisuus, avoimuus, blogiahdistus, ennakkoluulot, epätasa-arvo, eristäytyminen, kaapissa, kaapista ulos, mielenterveysongelmat, muunsukupuolisuus, muut ihmiset, Pride, queer, QUILTBAG, seksuaalivähemmistöt, sosiaalisten tilanteiden pelko, stigma, sukupuolivähemmistöt, syrjivät rakenteet, tuen puute, tulevaisuus, turhautuminen, turvallisuus, vaihtoehdot, yhteiskunta, yksinäisyys, yksityisyys, ystävät.